keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Sateenkaaripeitto

Joskus syyskuun alkupuolella meni hermo ku ympäri kämppää pyöri pieniä alpakkapallosia vailla päämäärää. Valmistuneiden juttujen jämäkeriä siis. Aloin virkkaamaan niitä isoksi neliöksi, jossain välissä päätin että siitä tulee peitto. 


Koko oli tässä vaiheessa vielä erittäin epäselvä. Päätin, että minun lisäksi myös Arten pitää mahtua peiton alle piiloon. Jossain vaiheessa keksin, että peitto on valmis ku ensilumet tippuvat maahan.


Kävikin niin, että tauti yllätti ja olen maannut sohvalla kolme päivää. Ketut ensilumista, teen tämän valmiiksi nyt, ku kerran on aikaa. Sitä paitsi, näillä keleillä vaikuttais että sitä valkeaa saa vielä jonku hetken odotella..



Siinä se nyt roikkuu. Haluaisin tietää, paljonko tällä kaverilla on painoa mutta eihän mulla ole noin isoa vaakaa olemassa. Jäänee siis arvailujen varaan.


 Illalla testiin, että mahtuuko kööri lämpimään vai tuleeko sittenki tappelu.


Onko parempaa ku löhötä sohvan nurkassa pehmeän peiton alla litran teekupin kans?!