I'd rather crochet

Himo virkata on suunnaton. En pysty lopettamaan. Siispä yksinäisistä lankapalloista eroon hankkiutuakseni tein pikkuveljelle + vaimokkeelle peiton.

 Velikullan sisutustaidot pääsi testiin, valkkasi värit.

Sateenkaaripeitto

Joskus syyskuun alkupuolella meni hermo ku ympäri kämppää pyöri pieniä alpakkapallosia vailla päämäärää. Valmistuneiden juttujen jämäkeriä siis. Aloin virkkaamaan niitä isoksi neliöksi, jossain välissä päätin että siitä tulee peitto. 

Koko oli tässä vaiheessa vielä erittäin epäselvä. Päätin, että minun lisäksi myös Arten pitää mahtua peiton alle piiloon. Jossain vaiheessa keksin, että peitto on valmis ku ensilumet tippuvat maahan.

Kävikin niin, että tauti yllätti ja olen maannut sohvalla kolme päivää. Ketut ensilumista, teen tämän valmiiksi nyt, ku kerran on aikaa. Sitä paitsi, näillä keleillä vaikuttais että sitä valkeaa saa vielä jonku hetken odotella..

Siinä se nyt roikkuu. Haluaisin tietää, paljonko tällä kaverilla on painoa mutta eihän mulla ole noin isoa vaakaa olemassa. Jäänee siis arvailujen varaan.

 Illalla testiin, että mahtuuko kööri lämpimään vai tuleeko sittenki tappelu.

Onko parempaa ku löhötä sohvan nurkassa pehmeän peiton alla litran teekupin kans?!

Villaa ja nahkaa

Talvi tulee. Otin tuossa pari kuukautta sitten työnalle viltin, jonka alkuvaiheesta vilahtikin kuva aiemmin. Viikonloppuna päätin, että se on valmis kun ensilumet tulee. Senku oon virkkaillu isoa neliötä, keränjämän ottanut aina jostain valmistuneesta projektista. Onneksi tämä alpakka ei ole ihan heti loppumassa, silti olis pieni kutina lähteä äkkiä hakemaan lisää ;)

Deadline unknown.

Syyslomaki oli ja meni, sain vihdoin aikaseksi käytyä pohjosessa, jossa aika kului yllättäen taas sukuloidessa ja koirien kans hengatessa. Vaan tulipa reissun päällä neulottuakin jotain. Pari kaulahuivia tipahti puikoilta, toinen meni tilauksesta Poltsulle ja toinen lähtee anopille Ouluun, kunhan saan pääteltyä (toivottavasti ennen joulua).

Molempiin tempasin samaa harmaata värin kaveriksi. Ihanaa, ihanaa ainaoikeaa.

Koululla kävi joskus syyskuussa joku kangasmyyjäsetä Kokkolasta, heräteostin jotain mustaa ryppykangasta, joka odottelee laatikossa inspiraatiota, ja tekstiiliNAHKAA. Tykästyinpä siihen niin paljon, että kohta on kaks hamosta valmiina, toisesta puuttuu vielä napit ja vyölenkit. Kolmannenkin tuosta metristä vielä saisi, malli puuttuu. 

Minusta aivan hyvin voi käyttää villasukkia nahkahameen kans! Joku stylisti vois olla eri mieltä..

Viime viikolla opeteltiinkin koulussa piirtämään hameen peruskaava. Tai no, itse piirsin vain yhden kun ajattelin, että teen loput kotona mutta jätinpä sitten 1/4-viivaimeni pakkiin. No, päätin että tällä viikolla piirrän omilla mitoilla tuohon little black bookiin moiset, pysyypä tallessa. Lisäksi duunailin materiaaliopin muistiinpanoja, pitäisi vielä puhtaaksi kirjoittaa pahville ja kirppikseltä löydettyä kansiota vähän tuunata asianmukaisen näköiseksi. Mikähän on seuraava materiaali...?

Tämän illan projektina otin ja askartelin. Jo pitkään oon suunnitellu, että tekisin lampunvarjostimen narulla, liimalla ja ilmapallolla. Ostin Tigeristä juuttinarua á 1e ja loput tykötarpeet löytykin valmiiksi. Siinä se saa nyt roikkua ja kuivata vuorokauden, huomenna räjäytetään pallo ja katotaan jääkö käteen kasa narua. Toinen skenaario oli, että ilmapallossa on nii paljon liimaa etten saa sitä edes rikki.

Loppuillan saaki kulumaan teetä juomalla ja kuivunutta liimaa sormista repimällä.

Peiton alle piiloon

Tulipa tuossa viikonloppuna todettua, että nyt se torkkupeitto on saatava. Fiilistelin tulevaa syksyä ja pimeitä, kynttiläntäytteisiä syysiltoja lauantaina. Artte tipahti sohvalle ja koitin käydä peittelemässä tuolla säälittävällä 7-veikasta tehdyllä tekeleellä, joka jäi aika pahasti puolitiehen alkuinnostuksen jälkeen. Ihan hyvä sohvansuoja siitä tulee, mutta ei siitä koskaan valmista peittoa saa. Sitä paitsi, Novitan langoissa on laatukin huonontunut niin paljon viimeisen parin vuoden aikana, etten tykkää enää yhtään. Alpakka best!

Neliöstähän se tämäkin siis lähtee. Ison sellasen meinasin tehä. Aivot narikkaan ja koukku käteen.

Sunnuntait on parhaita löhöilypäiviä, myös koiran mielestä.

Aloitin koulun pari viikkoa sitten, pitäähän myös siellä tikuttaa menemään aina kun ei ole ompelukoneen kimpussa.

Vinonauhaharjoitus. Nämä teollisuuskoneet on toistaseksi vielä vähän pelottavia, kun ei oo koskaan ennen käyttäny. Ehkä jopa liian tehokkaita omaan makuun!

What has a hole that every man desires?

No ponchossa! Mitä te kuvittelitte?! 

Wuoppiksen poncho valmistu Paracarissa, Perussa helmikuussa. On kuulemma ollu krapulassa erinomainen asuste.

Henkan ja Tuomaksen ponchot ootteli valmiina, että pojat tulee hakemaan.

 Henkan metsäponcho in action.

 Iloinen Tuomas! Sain kerranki vapaudet käyttää KAIKKIA värejä nii menin ihan sekasin tämän kanssa!

Ponchon tein kiitokseksi upeasta tatuoinnista, joka hakkailtiin oikeaan käteen pääsiäisenä. Artisti uuessa ponchossa.

 Tilaustyö Pohojammaalle feat. Nikke

 Valmis 7/2015

Uusimman tuotoksen ensimmäinen puolisko valmistui eilen. Arten stonerdoomponcho, nyt kun vihdoin sai lisää (oikeita) värejä! Tästä tulee hyvä!

Seitkyt senttiä säärystintä

Sunnuntai-illan puhteina eilen tuli laitettua kämppä pakettiin, valmiiksi tänään alkavaa keittiöremppaa varten. Operaation jälkeen hiljennyin kaverin sohvalle ja koukuttelin puolipylväitä ympyränä, säärystin tuli. Aloitin aamulla  jo vähän toista, mutta harmiksi piti lähteä töihin.. 

Väri näyttää näköjään eritä joka kuvassa. 

It's been a while..

Eipä ole hetkeen tullut tänne päiviteltyä mitään. On kai muka ollut niin kiire. Puikot on silti suhisseet kovaa tahtia ja tekevät sitä tälläkin hetkellä - toisella puolen maapalloa. Olen siis Perussa!

Tällä hetkellä tulossa on tohvelit isäpuolelle, ihanan pehmeästä Indiecita Baby alpaca langasta & paikallisesta jostain ohuesta toisesta alpacalangasta. En saa näistä tarpeekseni!

Lyhyitä kuulumisia tältä erää, ensi viikolla pääsen näkemään Inkakulttuurin ihmeitä, Machu Picchulle tieni vie. Siellä jossain pitäisi olla myös vanha käsi- ja taideteollisuusmuseo!

Ps. Ensimmäinen oikea kuvioneuleeni valmistui juuri sopivasti ystävän synttäreille. Olihan tekemistä, mutta aika hieno tuli, vaikka itse sanonkin! ;)

Ois vähän kiire...

Minusta tuli eilen tuplatäti ♡ Niinpä tänä aamuna heräsin siihen, kun tuore tuplamummi eli äitini soitti. "Nämä kaikki vaatteet on aivan väärän kokoisia. Tarvii villahaalarin ja äkkiä!". Sitä tässä nyt sitten työvuorojen välissä pikkuiselle puikotetaan.